VIIKONLOPPU HELVETINJÄRVEN KANSALLISPUISTOSSA

Päästiin viime viikonloppuna ilman lapsia Ruovedelle Helvetinjärven kansallispuistoon retkeilemään. Mukaan lähti siskoni Anniina ja hänen miehensä. Ja on sanottava heti alkuun että tämä reissu oli paljon parempi tehdä ilman lapsia, koska reissu oli meille aikuisillekin rankka. Toki retki olis suunniteltukin vähän eri tavoin jos lapset olis olleet matkassa.

Lähdimme reissuun perjantai iltapäivällä täältä Salosta. Saavuimme Kankimäen parkkialueelle seiskan aikoihin. Tähän parkkialueelle pääsimme osoitteella: Helvetinkoluntie 775. Olimme etukäteen suunnitelleet reitin ja ensimmäisen yön vietimme Luomajärven telttailualueella. Kankimäen parkkialueelta tänne oli matkaa noin 5km. Kävelimme ensin kuitenkin Helvetinkolulle (tähän matkaa parkkialueelta vähän alle 2km) ihastelemaan kaunista maisemaa näköalapaikalle ja katsomaan rotkoa, josta netistä löytyy paljon kuvia.

Polku Luomajärvelle oli juuri niinkuin olimme netistä lukeneet: jyrkkiäkin ylä- ja alamäkiä, juurakkoista ja kivistä. Tälläiselle vaellusaloittelijalle polulla kulkeminen 11kg rinkan kanssa tuntui välillä todella raskaalta ja aina kun edessä häämötti jyrkkä ylämäki retkiseurue huokaisi pitkään. :D Myös edeltävän päivän alakroppa treeni tuntui edelleen kropassa..Polku kulki suurimmaksi osaksi metsien halki, yhden suoalueenkin läpi meni pitkospuut. Itse pidän henkilökohtaisesti enemmän reitistä, joka kulkee veden äärellä, mutta toki kaunista metsääkin on kiva katsella jos ei tarvitse koko ajan katsoa maahan varoen juuria.

Sinä viikonloppuna oli joka päivä metsäpalovaroitukset päällä ja meillä oli kyllä mukana retkikeitin, mutta päätimme kuitenkin perjantai iltana käydä grillaamassa makkarat Luomanlahdella, jossa oli keittokatos (jossa saa siis tehdä "nuotion" metsäpalovaroituksesta huolimatta). Sielläkään ei ollut ketään muita, joten rauhassa saimme touhuta. Siihen oli matkaa telttailualueelta noin 2km. Siellä ei kuitenkaan saanut leiriytyä, joten leiri piti pystyttää Luomajärvelle. Onneksi valoa riitti vielä klo 00 asti, niin näimme hyvin patikoida takaisin teltoille. Sinä iltana taivas oli älyttömän kaunis!

Seuraavana aamuna aurinko porotti suoraan meidän telttaan, joten untuvapussin kanssa tuli aika kuuma. Mutta maisema oli aivan täydellinen herätä! Keitimme retkikeittimen kanssa puurot ja munat siinä rauhassa, Anniina kävi uimassa ja sitten pakkasimme kamat ja lähdimme talsimaan. Lauantai aamuna kaikkien kävely tuntui alkuun vähän raskaammalta ja seurue oli hiljaisempi kuin edeltävänä iltana. Reipastuimme kuitenkin kaikki siinä päivän mittaan.

Kävelimme Helvetinkolulle, ja siitä menimme rappuset alas Päivätuvalle, joka ei kuitenkaan ollut nyt Koronan takia auki. Mutta siinä järven rannalla oli mukava valmistaa lounas ja pitää pieni tauko kävelystä. Siellä oli todella paljon muutakin porukkaa ja monet grillailivat nuotiolla välittämättä varoituksita metsäpaloista joita oli monessakin paikassa siinä lähellä. Me keitimme riisiä ja tonnikalaa currykastikkeessa ja vielä kahvit jälkiruoaksi.

Jatkoimme kävelemistä näköalapaikan ohi ensin kohti Ruokkeenharjun telttailualuetta, johon oli Helvetinkolulta noin 1,5 km matka. Virtaa kuitenkin riitti vieläkin, joten päätimme jatkaa Haukanhietan telttailualueelle, jonne oli Helvetinkolulta noin 5,5 km matka. Lisäksi polku Helvetinkolulta tänne suuntaan oli erittäin paljon mukavampi kävellä kuin oli Luomanladelle päin. Polku oli tasaisempi, leveämpi eikä siinä ollut nousuja ja laskuja niin paljon. Sillä polulla oli jyrkemmille ala- ja ylämäille tehty rappuset, joita kavutessa pakaralihakset hiukan kramppasi, mutta niitä oli helpompi kulkea kuin juurakkoista mäkeä.

Haukanhietan telttailualue oli vähän kuin uimaranta, jonka varrelle ja taakse levittäytyy leiripaikka. Siellä on myös keittokatos. Täällä porukkaa olikin sitten aika paljon enemmän leiriytymässä ja telttoja oli aika vieri vieressä. Näköjään suosittu alue niin lapsiperheille kuin pariskunnillekin. Ilmeisesti tämän alueen lähellä oli myös parkkipaikka lähempänä. Alueella on myös kaivo, josta jotkut hakivat vettä, mutta jäi epäselväksi uskaltaako vettä juoda ilman keittämistä. Me emme uskaltaneet ja jo totuttuun tapaan keitimme järviveden juomavedeksi. 

Lauantai-iltana teimme ruokaa, ihastelimme rannalla maisemaa ja menimme aikaisemmin nukkumaan. 

Sunnuntai aamuna nukuimme mieheni kanssa aika pitkään. Siskoni oli jo aloitellut aamupalan valmistamisen keittokatoksessa ja syötyämme pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti autoa. Sunnuntaina kävelimme samaa reittiä takaisinpäin ja matkaa kertyi yhteensä noin 7km autolle. Kankimäen parkkipaikalla on ravintola, jonka terassilla istuskeli jonkun verran porukkaa. Sieltä kuuleman mukaan saa lähiruokaa ja jotain erikoisempiakin annoksia, kuten strutsin lihaa. 

Oli kuuma päivä ja jalat alkoivat pikkuhiljaa painamaan, niin autoon päästessä oli ihana istuskella muutama tunti matkalla kotiin. Olin kuitenkin yllättynyt miten nopeasti reissusta palutui. Seuraavana päivänä ei tuntunut paikat kipeeltä. Anniinan miehen kellon mukaan käveltiin viikonloppuna yhteensä noin 40km. Jostakin reitiltä käännyimme kerran takas kun polku olikin väärä ja jotain sellasia ”extra” metrejä tuli noista. Tää oli nyt ainakin mulle ekaksi koko viikonlopun kestäväksi reissuksi just passeli matka! 

Reissu Helvetinjärven kanssallispuistossa oli onnistunut, sää ihan paras ja seura myös!

Yksi asia, josta haluan mainita tässä lopuksi on metsäpalovaroituksien noudattaminen, tai noudattamatta jättäminen.

Eikö ihmiset tiedä, vai eivätkö välitä näistä metsäpalovaroituksista? Jokaisessa nuotiopaikassa paloi tuli melkein koko ajan ja siitä huolimatta että niissä nuotiopaikoissa lukee keltaisilla lapuilla: Metsäpalovaroituksen aikana tulen sytyttäminen on kielletty.. Tietysti asiasta olisi voinut mennä itse mainitsemaan, mutta en vielä ole itse niin kokenut retkeilijä että kehtaisin mennä neuvomaan ja koska ne laput ovat siinä näkyvillä, tuntuu käytös vaan ihmisten välinpitämättömyydeltä. 

Kiitos kun luit todella pitkän tekstin meidän reissusta, toivottavati siitä oli apua jollekkin ja kysy ihmeessä jos joku jäi mietityttämään! :)