Julia Katariina

Miltä tää poikkeustilanne on tuntunut nyt? Tuntuu siltä että kaikilla on alkanut tasaantumaan fiilikset näistä poikkeusoloista ja itse en ainakaan oo enää lukenut uutisiakaan niin paljon tai tuntenut ahdistusta tilanteen takia. Tässä mennään päivä kerrallaan ja eletään nykyisessä tilanteessa jo totuttuun tapaan. Ahdistusta aiheuttaa tänään se, että me oltais tällä hetkellä lentokentällä lähdössä Espanjaan ilman tätä tilannetta.. Mutta matkan peruuntuminen on ollut pitkään jo tiedossa niin eipä sekään ole ollut hetkeen enää mielessä. Joku toivon kipinä kuitenkin on olemassa matkan siirtämisestä syksyyn. Mies pitää kesällä vaan kolme viikkoa lomaa, niin on syksyksi varalla yksi lomaviikko jos reissu onnistuisi. Jos ei, lähdemme vaeltamaan ruskan aikaan lappiin. Sekin kuulostaa kivalta vaihtoehdolta. Mulla (ja kuulemma monilla muillakin) on tää korona aika lisännyt herkuttelua aika kovasti. Treenit on kulkenut edelleen normaalisti, ruoka on ollut suht terveellistä kuitenkin edelleen...

No nyt on sekin testattu. Ja me ihastuttiin kyllä tähän, niin myös lapset! Edelleen mietin miten me ollaan yhtäkkiä päädytty harrastamaan tällästä, mitä en ois joskus uskonut. Ja ihmettelen sitä, miten pikkupakkasessa pystyy nukkumaan melkeinpä taivasalla. Mutta se on mahdollista, ja me onnistuttiin lasten kanssa nukkumaan yö laavulla menestyksekkäästi. Päädyttiin majoittumaan taas tutuimmalle paikalle, eli Teijon Kansallispuistoon. Käveltiin 3 km päähän parkkipaikalta, Endalin laavulle. Parkkipaikka oli aika täynnä nyt lauantai iltana autoja ja laavuilla oli paljon ihmisiä. Endalin laavulle meni suurimmaksi osaksi pitkospuut suon läpi, ja loppumatka oli metsäpolulla kävelyä. Jäätiin välillä paikoillemme kuuntelemaan lintujen ääniä, katselemaan joutsenia tai muuten vaan ihastelemaan kaunista luontoa. Pidettiin pieni juomabreikki myös kalliolla. Lapset kävelivät kyllä taas niin reippaasti koko matkan! Loppumetreillä Noah meinasi hermostua nälästä ja jalat alkoivat väsymään mutta hy...

Halusin kirjoittaa vähän tekstiä mun ihosta  ja ihonhoidosta. Mulla on ollut pienestä asti atooppinen iho. Välillä on ollut parempia vaiheita ja joskus todella pahoja. Tosi rauhallinen vaihe oli tossa joskus teini-iässä ja nyt aikuisiällä on taas vähän pahentunut. Mulla on myös pintakuiva iho. Kortisoni voiteet on kuulunut mun elämään aina pahoina vaiheina kuureittain mutta nykyään onneksi vaan noin 1-3x/vk riittää laitettavaksi ja kasvojen iho pysyy hyvänä. Joinakin viikkoina ei tarvii käyttää ollenkaan. Tää on ainakin mulle sopinut hyvin, en ole kuitenkaan kysynyt lääkäriltä onko tällaisesta jotain haittaa. Kädet, kaula ja decoltee myös välillä ärhäköityy mutta niihin alueisiin en yleensä joudu käyttämään muuta kuin perusrasvaa. Ruokavalio on myös mielestäni vaikuttanut siihen että nykyään iho on paljon parempi kun joskus. Mä käytän siis todella vähän vehnää, tai gluteenia. Pääasiassa syön gluteenitonta ruokaa vatsavaivojen takia mutta uskon et tää on myös auttanut iho-ongel...

Mulla on vihossa (jep,vanhanaikainen!) ylhäällä postausideoita joista haluan kirjoittaa, ja tämä aihe ei ole sieltä, vaan idea tuli vaan hetkessä päähäni. Luulen että tämä voisi auttaa joitakin vanhempia miettiessään perhe-elämää tai lasten hankkimista. Tietenkin, jokainen perhe, lapsi, avioliitto tai elämäntilanne on kaikilla erilainen. Mutta kirjoitan nyt meidän perheen omista kokemuksista. Meidän  lapset ovat Nael 5v ja Noah 3v. Heillä on ikäeroa siis vähän alle 1v 8kk. Nael oli alle vuoden kun aloin odottaa Noaa. Alkuraskaus oli rankka, koska koin toisessakin raskaudessa suurta pahoinvointia ja kovaa väsymystä. Siinä samalla piti tietenkin hoitaa esikoista joka ei vielä kävellyt tai ollut kokonaan päiväkuiva. Voisin vaikka joskus kirjoittaa raskauksista oman postauksen, ettei tästä tekstistä tulisi niin pitkä ja palaan viralliseen aiheeseen eli lasten pieneen ikäeroon. Meillä  oli ollut haaveena saada tyttärelle aika nopeasti sisarus, ja ensin tulinkin raskaaksi jo lo...

Viime  päivät on olleet todella rentoja aikoihin! Niinkuin oon tänne ekassa postauksessa kirjoittanut, meillä on usein kalenteri aika täynnä monenlaisista tekemisistä mut nyt ne on melkeinpä kaikki joutunut puhelimen kalenterista pyyhkimään pois. Mut ei oo haitannut! Päinvastoin! Meil on ollut nyt niin rentoa ja mä uskon et tää on ollut ihan hyväksi meidän perheelle rauhoittaa menoa. Ollaan tällä viikolla oltu työpäiviä lukuunottamatta lasten kanssa vain kotona ja tässä lähiympäristössä ulkona. Ja ei oo ainakaan vielä ahdistanut vaikka kyllä sen lapsista huomaa et muutos vaikuttaa heihinkin. Lapset on normaalisti kuitenkin tottuneet siihen et aika usein iltaisin varsinkin käydään jossain, ja hekin usein kyselee aamuisin "mihin tänään mennään?". Mutta siis tää on ollut tosi mukavaa. Ollaan enemmän nyt ulkoiltu, pelattu ja touhuttu. Poika sai uuden pyörän maanantaina ja tytöltäkin otettiin äskettäin apupyörät pois. He on nyt aivan innoissaan pyöräilystä ja tänäänkin aa...

Mä just sanoin miehelle, et en varmasti aio julkaista tai kirjoittaa mitään koronaan liittyvää. Mut melkein sillä samalla sekunnilla alko tekeekin mieli kirjottaa jotain omia mietteitä tästä. Tein päätöksen pysyä pois salilta viikonloppuna, Jeppe vasta sunnuntai iltana "vikan" treenin jälkeen jonka kävi vetäsemässä vielä. Syyt jokainen varmasti tietääkin, enkä aio niitä tässä enempää selitellä. Mut sit alettiin miettii vaihtoehtoja salitreeneihin. Tänään  aloitettiin miehen kanssa kotitreenit Nanna Karalahden livetreenin kanssa. Lapset lähti mukaan kans jumppaamaan ajoittain ja meil oli hauskaa. Se on muuten ilmainen, facebookista löytyy varmaan edelleen sivu "Ilmainen koko kropan livetreeni/ Herotreeni ja Nanna Karalahti". Oli ihan älyttömän tehokas ja rankka! Ei oo totuttu tollasiin kovasykkeisiin treeneihin selvästi kun molemmat oltiin aivan poikki. Mut täähän on tosi hyvä tilaisuus nyt parantaa sitäkin osa-aluetta! Haastan kaikki nyt koittamaan tota samaa t...

Olin  tiistaina oman äidin kanssa treenaamassa. Hän sai iskältä hääpäivälahjaksi kortin salille ja on nyt myös innostunut harrastuksesta kovasti! Treenataan aina yhdessä samaa treeniä kun mennään. Mun selkävamman, ja hänen nivelrikkovaivojen takia saadaan yhteinen hyvä treeni tehtyä. Multa on ollut siis pitkään nyt perus kyykky, maastaveto, jalkaprässi ym tälläset selkään sattuvat liikkeet poissa ja laitteita oon käyttänyt paljon hyödyksi lähiaikoina. Normaalisti en oo enää nykyisin laitteilla tykännyt treenata mut nyt on tullut nekin tutuiksi. Ja äidille on myös hyvä aloittaa näistä laitteista joten treeni yhdessä onnistuu nyt kivasti! Me treenataan yleensä aina koko kroppa kun mennään yhdessä. Eka viiden minsan lämppä pyörässä tms ja sit vielä liikkuvuusjuttuja. Sen jälkeen siirrytäänkin itse treenin pariin. Laitan tähän treenin mikä me tehtiin tiistaina. Sarjoja tehtiin yleensä 3x10 1. Reiden ojennus 2. Reiden koukistus 3. Ylätalja leveältä 4. Pystypunne...