LASTEN PIENI IKÄERO (ps. sisältää myös isän mielipiteen)

Mulla on vihossa (jep,vanhanaikainen!) ylhäällä postausideoita
joista haluan kirjoittaa, ja tämä aihe ei ole sieltä, vaan idea tuli vaan hetkessä päähäni. Luulen että tämä voisi auttaa joitakin vanhempia miettiessään perhe-elämää tai lasten hankkimista. Tietenkin, jokainen perhe, lapsi, avioliitto tai elämäntilanne on kaikilla erilainen. Mutta kirjoitan nyt meidän perheen omista kokemuksista.

Meidän lapset ovat Nael 5v ja Noah 3v. Heillä on ikäeroa siis vähän alle 1v 8kk. Nael oli alle vuoden kun aloin odottaa Noaa. Alkuraskaus oli rankka, koska koin toisessakin raskaudessa suurta pahoinvointia ja kovaa väsymystä. Siinä samalla piti tietenkin hoitaa esikoista joka ei vielä kävellyt tai ollut kokonaan päiväkuiva. Voisin vaikka joskus kirjoittaa raskauksista oman postauksen, ettei tästä tekstistä tulisi niin pitkä ja palaan viralliseen aiheeseen eli lasten pieneen ikäeroon.

Meillä oli ollut haaveena saada tyttärelle aika nopeasti sisarus, ja ensin tulinkin raskaaksi jo loppuvuodesta 2015, mutta se raskaus meni kesken. Pian tämän jälkeen tulin uudestaan raskaaksi ja pikkuveli syntyikin sitten lokakuussa 2016.

Pelkäsin hirveästi Naelin osoittamaa mustasukkaisuutta ennen syntymää, mutta huoli oli aiheeton, eikä mustasukkaisuutta ollut havaittavissa ollenkaan (tai sitten aika kultaa muistot). Nael osallistui vauvan hoitoon, kuitenkin vähemmän mitä olin ajatellut. Mutta olihan hän niin pieni vielä sillon, nyt tilanne olisi varmaan ihan eri.

Kun pikkuveli oppi konttaamaan ja kävelemään, sisko välillä ärsyyntyi leikkeihin sekaantumisesta, ennen kuin veli oppi leikkimään yhdessä. Tässä on varmaan sukupuoli eroja, koska huomasin ystäväperheessämme kahden tytön (joilla 2 vuoden ikäero) leikkivän yhdessä aiemmin kun meidän lapset. Kuitenkin Noah oppi mielestäni aikaisemmin leikkimään roolileikkejä kun siskonsa, varmaan matkien siskon tyyliä leikkiä.

Nykyään kolmevuotiaan uhma painaa päälle, ja sen seurauksena riidat ja kiusanteko siskolle ovat lisäntyneet. Useammin kuitenkin nykyään näkee yhteistä leikkimistäkin, ja silloin äiti nauttii ja katselee sitä mielellään (koska se on kuitenkin niin harvinaista :D). Heidän yhteisiä lempileikkejä ovat retkelle meno (esim uimaranta olohuoneessa), autoleikit, kotileikki (Noah on yleensä vauva, mutta joskus myös äiti) tai eläinleikki (kissoina oleminen on best).

Mielipide lyhyestä ikäerosta:

Äidin mielipide: Vauva-aika oli helpompaa kuin pelkäsin. Välillä kuitenkin ajattelin perheitä, joissa oltiin tehty esim kolmen vuoden ikäerolla seuraava lapsi, että he säästyivät säädöiltä esimerkiksi lähtötilanteissa ja isommat lapset pystyvät enemmän olemaan apuna vauvan hoidossa. Kahden pienen lapsen kanssa lähteminen kauppaan, ulos tai minne tahansa oli varmasti kovemman tuskan takana, kun piti pukea molemmat lapset esim talvikamppeisiin. Myös kaupassa kulkeminen tai tien ylittäminen vaatii enemmän äidiltä kahden pienen lapsen kanssa, kuin esimerkiksi jos olisi yksi isompi lapsi joka osaa itse katsoa oikeaan ja vasempaan tai olla repimättä kaikkia vaatteita henkareista....

...Kuitenkin mielestäni tämä ikäero on ollut juuri sopiva, enkä ole katunut päivääkään toisen lapsen tekemistä niin pian. No ehkä joinakin päivinä :D Kyllä rankkoja päiviä on, varsinkin hetket jolloin riehutaan, kiljutaan ja on muuten vaan päätöntä menoa, mutta olen huomannut että tälläisiä päiviä on jokaisessa perheessä, olkoon ikäero mikä tahansa. Nautin kovasti kun nään miten lapset leikkii yhdessä ja olen suuresti onnellinen että ollaan saatu heitä kaksi meidän perheeseen. 🖤 

Isän mielipide: Olen ajatellut että jos/kun  lapsilla on vähän ikäeroa, niin he käyvät samoja elämäntilanteita läpi yhtäaikaa. Oli se sitten kerhoajat, kouluelämä ja ihan varhaisaikuisuuteen asti.

Vauva aika meni suht mukavasti mutta on kyllä myönnettävä että kun molemmat ovat kasvaneet ja kun poikakin ylitti tuon 2v rajapyykin niin  on tässä saanut hermojakin pidätellä.

Ne hetket kun ne leikkii yhdessä ja nätisti on upeita (kun saa olla itse hetken rauhassa) mutta kun ne ovat sillä tuulella että ärsytetään toista niin onhan täällä sellainen meininki että oksat pois.

Kun kaksi pikkuista vaan syyttää toista rikkoutuneesta maljakosta niin koita siinä sitten selvittää kuka on syyllinen!

Mutta summa summarum niin kuin olen näistä lapsista aina sanonut niin sanon sen nytkin: Markallakaan en ostais (niin hermoa raastavia ne osaa olla) mutta miljoonastakaaan en myis (niin valloittavia ja ihania ja rakkaita ne osaavat olla).

Näihin isän sanoihin on hyvä lopettaa. Päivääkään ei olla kaduttu murusten saamista. Rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain sanoinkuvaamatonta, jota ei ymmärrä ennen kuin saa omia 🖤