Historia ruokavalioiden kanssa..
Olen nyt siis 25 vuotta (täytän pian 26), ja nuoruudessa tietenkin monesti tyypillisesti on tullut innostuttua kaikenlaisista dieeteistä ja ruokavalioista, vaikkei koskaan syytä olekaan ollut. Oon aina ollut normaalipainoinen (jos ei raskauksia lasketa) mutta terveellisesti en oo todellakaan aina syönyt enkä myöskään oo aina ollut kovasti urheileva. Usein miehen kanssa just mietitään aikaa kun esim mentiin naimisiin että mitä kaikkea sillon syötiin ja mitä ylipäätään tehtiin aina kun ei ollut lapsia, se on hassua ajatella nyt kun vilinää ja melua kotoa löytyy.
Esikoisen syntymän jälkeen oikeastaan me innostuttiin urheilusta yhessä mun siskojen kanssa, mies myös innostui samalla. Silloin myös siistittiin meidän ruokavaliota aika roimasti. Alettiin syömään enemmän kasviksia, jätettiin kermojen tai voin käyttöä vähemmälle, lisättiin proteiinia aterioille ym. Herkuttelukin tasaantui sellaiseksi ettei joka päivä tarvitse syödä jotain makeaa (joka on ollut mulle aina suuri "ongelma").
Valmennuksia..
Jossain kohtaa kun kotitreenit vaihtui salitreeneihin, innostuttiin miehen kanssa nettivalmenuksista. Mies oli ensiksi Fitfarmin jossain miesten valmennuksessa, josta sai runkoa ruokailuihin vielä lisää ja itse myös olin FitMama valmennuksessa toisen lapsen syntymän jälkeen. Jossain vaiheessa molemmat liityttiin Vahavan valmennuksiin ja heidän antamia ruokavalioita ollaan välillä noudatettu todella tarkastikin, punniten kaikki ruoat jne. Välillä taas vähän rennommin menty ja aina oman fiiliksen mukaan. Kumpikin tapa on meille luonteva mutta vaihtelee tosiaan milloin jaksetaan punnita ja purkittaa kun taas joskus tekee mieli soveltaa ja tehdä koko perheelle terveellistä, mutta vähän vapaampaa ruokaa.
Joskus kun menee yli..
On ollut hetkiä kun on mennyt tosiaan ruokavalioiden noudattamiset meillä molemmilla miehen kanssa stressaamiseksi, kun on pakko ollut punnita jokaikinen kaurahiutale ja jos on syönyt enemmän/vähemmän kun piti tai herkkujen syönti on riistätynyt käsistä, on meistä molemmista tullut stressi-erkkejä. Ja se ei koskaan oo hyväksi, jos ajattelee tuloksien saavuttamista tai ylipäätään henkistä hyvinvointia. Onneksi ne ajat on ohi, ja nykyään voi hyvällä omallatunnolla herkutella sillon kun siltä tuntuu, kun pääsääntöisesti ruoka on nykyään jo terveellistä.
Mutta, tästä voisi puhua vaikka kuinka, ja tästä aiheesta tuunkin varmasti joskus jatkamaan. Ois kyllä niin paljon sanottavaa tästä aiheesta ja varsinkin siitä, kuinka puuhun monella aloittelevalla laihduttajalla, treenaajalla tai millä tahansa urheilusta innostuneella menee, kun ajatellaan että sitten ei voi enää yhtään herkutella, kaikki pitää kieltää ja koko ajan on pakko syödä pelkkää riisiä ja kanaa. Itekin oon ollut samanlainen ja miettinyt just niin että "mä en koskaan pysty elää terveellistä elämää ku mun on vaan pakko koko ajan saada herkkuja ja sit kaikki menee mönkään kun sorrun syömään vähän pullaa mamman luona!". Mut onneksi nyt on vihdoin saanut sen tasapainon tähän kaikkeen ja ruoasta nauttii ja herkuista myös!
Mutta, nyt tää saa riittää tästä aiheesta, jatkan tästä aivan varmasti myöhemmin ja jaan meidän perheen herkkuja ja reseptejä!
Blogi löytyy nyt myös insasta nimellä: @juliakatariinan
Olen nyt siis 25 vuotta (täytän pian 26), ja nuoruudessa tietenkin monesti tyypillisesti on tullut innostuttua kaikenlaisista dieeteistä ja ruokavalioista, vaikkei koskaan syytä olekaan ollut. Oon aina ollut normaalipainoinen (jos ei raskauksia lasketa) mutta terveellisesti en oo todellakaan aina syönyt enkä myöskään oo aina ollut kovasti urheileva. Usein miehen kanssa just mietitään aikaa kun esim mentiin naimisiin että mitä kaikkea sillon syötiin ja mitä ylipäätään tehtiin aina kun ei ollut lapsia, se on hassua ajatella nyt kun vilinää ja melua kotoa löytyy.
Esikoisen syntymän jälkeen oikeastaan me innostuttiin urheilusta yhessä mun siskojen kanssa, mies myös innostui samalla. Silloin myös siistittiin meidän ruokavaliota aika roimasti. Alettiin syömään enemmän kasviksia, jätettiin kermojen tai voin käyttöä vähemmälle, lisättiin proteiinia aterioille ym. Herkuttelukin tasaantui sellaiseksi ettei joka päivä tarvitse syödä jotain makeaa (joka on ollut mulle aina suuri "ongelma").
Valmennuksia..
Jossain kohtaa kun kotitreenit vaihtui salitreeneihin, innostuttiin miehen kanssa nettivalmenuksista. Mies oli ensiksi Fitfarmin jossain miesten valmennuksessa, josta sai runkoa ruokailuihin vielä lisää ja itse myös olin FitMama valmennuksessa toisen lapsen syntymän jälkeen. Jossain vaiheessa molemmat liityttiin Vahavan valmennuksiin ja heidän antamia ruokavalioita ollaan välillä noudatettu todella tarkastikin, punniten kaikki ruoat jne. Välillä taas vähän rennommin menty ja aina oman fiiliksen mukaan. Kumpikin tapa on meille luonteva mutta vaihtelee tosiaan milloin jaksetaan punnita ja purkittaa kun taas joskus tekee mieli soveltaa ja tehdä koko perheelle terveellistä, mutta vähän vapaampaa ruokaa.
Joskus kun menee yli..
On ollut hetkiä kun on mennyt tosiaan ruokavalioiden noudattamiset meillä molemmilla miehen kanssa stressaamiseksi, kun on pakko ollut punnita jokaikinen kaurahiutale ja jos on syönyt enemmän/vähemmän kun piti tai herkkujen syönti on riistätynyt käsistä, on meistä molemmista tullut stressi-erkkejä. Ja se ei koskaan oo hyväksi, jos ajattelee tuloksien saavuttamista tai ylipäätään henkistä hyvinvointia. Onneksi ne ajat on ohi, ja nykyään voi hyvällä omallatunnolla herkutella sillon kun siltä tuntuu, kun pääsääntöisesti ruoka on nykyään jo terveellistä.
Mutta, tästä voisi puhua vaikka kuinka, ja tästä aiheesta tuunkin varmasti joskus jatkamaan. Ois kyllä niin paljon sanottavaa tästä aiheesta ja varsinkin siitä, kuinka puuhun monella aloittelevalla laihduttajalla, treenaajalla tai millä tahansa urheilusta innostuneella menee, kun ajatellaan että sitten ei voi enää yhtään herkutella, kaikki pitää kieltää ja koko ajan on pakko syödä pelkkää riisiä ja kanaa. Itekin oon ollut samanlainen ja miettinyt just niin että "mä en koskaan pysty elää terveellistä elämää ku mun on vaan pakko koko ajan saada herkkuja ja sit kaikki menee mönkään kun sorrun syömään vähän pullaa mamman luona!". Mut onneksi nyt on vihdoin saanut sen tasapainon tähän kaikkeen ja ruoasta nauttii ja herkuista myös!
Mutta, nyt tää saa riittää tästä aiheesta, jatkan tästä aivan varmasti myöhemmin ja jaan meidän perheen herkkuja ja reseptejä!
Blogi löytyy nyt myös insasta nimellä: @juliakatariinan
Kommentit
Lähetä kommentti