No nyt on sekin testattu.
Ja me ihastuttiin kyllä tähän, niin myös lapset! Edelleen mietin miten me ollaan yhtäkkiä päädytty harrastamaan tällästä, mitä en ois joskus uskonut. Ja ihmettelen sitä, miten pikkupakkasessa pystyy nukkumaan melkeinpä taivasalla. Mutta se on mahdollista, ja me onnistuttiin lasten kanssa nukkumaan yö laavulla menestyksekkäästi.
Päädyttiin majoittumaan taas tutuimmalle paikalle, eli Teijon Kansallispuistoon. Käveltiin 3 km päähän parkkipaikalta, Endalin laavulle. Parkkipaikka oli aika täynnä nyt lauantai iltana autoja ja laavuilla oli paljon ihmisiä.
Endalin laavulle meni suurimmaksi osaksi pitkospuut suon läpi, ja loppumatka oli metsäpolulla kävelyä. Jäätiin välillä paikoillemme kuuntelemaan lintujen ääniä, katselemaan joutsenia tai muuten vaan ihastelemaan kaunista luontoa. Pidettiin pieni juomabreikki myös kalliolla. Lapset kävelivät kyllä taas niin reippaasti koko matkan! Loppumetreillä Noah meinasi hermostua nälästä ja jalat alkoivat väsymään mutta hyvin jaksoivat loppuun asti kuitenkin.
Endalin laavulla oli pari telttaa pystytettynä myös, ja laavulle olikin ehtinyt jo toinen majoittuja sytyttämään nuotion niin saatiin heti Noalle makkarat paistumaan. Rehellisesti sanottuna vähän yllätyin ja aluksi järkytyin kun tajusin että siinä laavun lähellä yöpyy muitakin. Mutta tottakai tälläisenä kauniina päivänä muutkin on lähtenyt retkeilemään ja me saimme onneksi laavun kuitenkin omaan käyttöömme. En ollut kuitenkaan ennen ajatellut sitä puolta, että jos esim teltalla olijat haluaisivat tulla grillailemaan, me voisimme olla silloin jo lasten kanssa nukkumaan menossa laavulle.
Teltta on varmaan siinä mielessä kivempi, että pääsee omaan rauhaan. Kyllä mekin onneksi saimme olla nyt ihan rauhassa ja aamupuurot saimme keitettyä perheen kesken nuotiolla. Heräsin kyllä yöllä siihen kun joku käveli laavun takana ja tajusin että viime viikonloppuna olin ollut rauhallisemmalla mielellä kun tiesin ettei muita ihmisiä olisi lähellä. Elvis-koira oli onneksi siinä vartijana ja olisi ilmoittnaut jos joku lähestyisi laavua.
Meillä oli edelleen ystäviltä lainassa ne talvimakuupussit ja niiden kanssa ei tullut yöllä kylmä vaikka lämpötila laski yhden asteeen pakkasen puolelle aamuyöstä. Nukuimme niissä lasten kanssa yhdessä, ja lapset nukkuivatkin todella hyvin. Vanhemmat ei niin hyvin. Heräilin usein laittamaan makuupussia paremmin Naelin päälle, ettei hänelle tulisi kylmä ja siksi yö meni meidän vanhempien osalta vähän huonommin. Mutta pääasia että lapset eivät heränneet kertaakaan ja heille ei tullut kylmä. Nael itseasiassa tuntui välillä todella kuumalta. Eli jotain vaatteita oisi varmaan voinut jättää pois. Mulla itsellä oli samat vaatteet ja tarvikkeet kun viime kerralla, josta voit lukea täällä, ja mulla tuli taas yöllä välillä todella kuuma, eli oli taas liikaa :D No, me opetellaan vielä!
Ja me ihastuttiin kyllä tähän, niin myös lapset! Edelleen mietin miten me ollaan yhtäkkiä päädytty harrastamaan tällästä, mitä en ois joskus uskonut. Ja ihmettelen sitä, miten pikkupakkasessa pystyy nukkumaan melkeinpä taivasalla. Mutta se on mahdollista, ja me onnistuttiin lasten kanssa nukkumaan yö laavulla menestyksekkäästi.
Päädyttiin majoittumaan taas tutuimmalle paikalle, eli Teijon Kansallispuistoon. Käveltiin 3 km päähän parkkipaikalta, Endalin laavulle. Parkkipaikka oli aika täynnä nyt lauantai iltana autoja ja laavuilla oli paljon ihmisiä.
Endalin laavulle meni suurimmaksi osaksi pitkospuut suon läpi, ja loppumatka oli metsäpolulla kävelyä. Jäätiin välillä paikoillemme kuuntelemaan lintujen ääniä, katselemaan joutsenia tai muuten vaan ihastelemaan kaunista luontoa. Pidettiin pieni juomabreikki myös kalliolla. Lapset kävelivät kyllä taas niin reippaasti koko matkan! Loppumetreillä Noah meinasi hermostua nälästä ja jalat alkoivat väsymään mutta hyvin jaksoivat loppuun asti kuitenkin.
Endalin laavulla oli pari telttaa pystytettynä myös, ja laavulle olikin ehtinyt jo toinen majoittuja sytyttämään nuotion niin saatiin heti Noalle makkarat paistumaan. Rehellisesti sanottuna vähän yllätyin ja aluksi järkytyin kun tajusin että siinä laavun lähellä yöpyy muitakin. Mutta tottakai tälläisenä kauniina päivänä muutkin on lähtenyt retkeilemään ja me saimme onneksi laavun kuitenkin omaan käyttöömme. En ollut kuitenkaan ennen ajatellut sitä puolta, että jos esim teltalla olijat haluaisivat tulla grillailemaan, me voisimme olla silloin jo lasten kanssa nukkumaan menossa laavulle.
Teltta on varmaan siinä mielessä kivempi, että pääsee omaan rauhaan. Kyllä mekin onneksi saimme olla nyt ihan rauhassa ja aamupuurot saimme keitettyä perheen kesken nuotiolla. Heräsin kyllä yöllä siihen kun joku käveli laavun takana ja tajusin että viime viikonloppuna olin ollut rauhallisemmalla mielellä kun tiesin ettei muita ihmisiä olisi lähellä. Elvis-koira oli onneksi siinä vartijana ja olisi ilmoittnaut jos joku lähestyisi laavua.
Meillä oli edelleen ystäviltä lainassa ne talvimakuupussit ja niiden kanssa ei tullut yöllä kylmä vaikka lämpötila laski yhden asteeen pakkasen puolelle aamuyöstä. Nukuimme niissä lasten kanssa yhdessä, ja lapset nukkuivatkin todella hyvin. Vanhemmat ei niin hyvin. Heräilin usein laittamaan makuupussia paremmin Naelin päälle, ettei hänelle tulisi kylmä ja siksi yö meni meidän vanhempien osalta vähän huonommin. Mutta pääasia että lapset eivät heränneet kertaakaan ja heille ei tullut kylmä. Nael itseasiassa tuntui välillä todella kuumalta. Eli jotain vaatteita oisi varmaan voinut jättää pois. Mulla itsellä oli samat vaatteet ja tarvikkeet kun viime kerralla, josta voit lukea täällä, ja mulla tuli taas yöllä välillä todella kuuma, eli oli taas liikaa :D No, me opetellaan vielä!
Lapsilla oli yöllä makuupusseissa:
- Naelilla paksut sukkahousut , Noalla collegehousut
- T-paidat ja pitkähihaiset
- Villahaalarit
- Villasukat
- Merinovillapipot
Aamulla mies oli taas herännyt aikaisin sytyttämään nuotiota ja oli ehtinyt hakemaan järvestä vettäkin jonka keitti puuroa varten. Olin aluksi epäileväinen järviveden juomisesta tai käyttämisestä mutta kyllä sitä kiehauttamisen jälkeen voi käyttää. Tehtiin siitä kaurapuuroa kaikille, pakkasimme leirin ja kävelimme takaisin autolle.
Mies hankki viime viikolla mulle ilmatäytteisen makuualustan, Woodlander merkkisen. Valitettavasti se ei kuitenkaan itsekseen täyttynyt kokonaan, mitä oli luvattu, joten piti itse puhaltaa siihen lisää ilmaa mutta ei paljon onneksi. Alustassa oleva tyyny pitää myös itse puhaltaa. Mutta oli se alusta parempi mulle selkävammaiselle kuin normi retkialustat.
Lisäksi mies hankki Torista meille 65 litraisen rinkan ja saimme siskon mieheltä lainaksi toisen. Näihin saimme hyvin mahtumaan vuorokaudeksi tavarat, mutta miten käy kesällä jos aiotaan moneksi yöksi lähteä jonnekkin. Sillon tosin lämpökerrastoa ei tarvitse mukaan niin paljon ja makuupusseiksikin riittää kevyemmät.
Hankintalistalla on vielä siis omat kolmen vuodenajan makuupussit, jotka ostamme tällä viikolla luultavasti sekä jonkinlainen keitin (trangia tai risukeitin). Ne on oleellisimmat ja lisäksi listalta löytyy joitakin, ei niin pakollisia hankintoja, kuten : riippumatto, toinen isompi rinkka, retkikirves, retkiastiat ym.
Eniten tällä hetkellä seuraavaksi kiinnostavin retkeilykohde olisi Helvetinjärvi ja tietenkin monet Lapissa olevat kohteet.
Suosittele meille jotain kivaa retkeilykohdetta! Seuraava reissu tehdään ehkä teltalla :)
On varmasti ollu jännittävä retki myös lasten mielestä! Telttailua kiinnostais myös kokeilla lasten kanssa!
VastaaPoistaOli koko perheelle aika jännää, mutta hauskaa! :) Viikonloppuna aioimme mennä teltalla reissuun :) kerron sitten miten se sujui!
Poista